jääpallokirja 2018

66 67 paluu sisällysluettelosivulle PäävalmentajanAntti Parviaisenmietteitä Neljän mitalittoman MM-kisan jälkeen Suomi on onnistunut kaksissa viime kisoissa saavuttamaan tavoittelemansa mitalin, 2016 hopean ja 2017 pronssin. Matkaa kirkkaimpaanmitaliin kuitenkin on vielä, mutta pelaajien ja valmennuksen piiris- sä on vahva usko, että se on mahdollista, vaikka jo tulevissa 2018 kisoissa Venäjän Habarovskissa. Uusi pelaajasukupolvi on jo astunut A-maajouk- kueessa keskeisiin rooleihin ja useat pelaajamme ovat vielä uransa alkuvaiheessa ja kehittyvät vielä enemmän ja enemmän kohti kansainvälistä huip- pua. Kilpailu pelipaikoista A-maajoukkueessa on koventunut, meillä on valinnoissa vaihtoehtoja eri pelipaikoille ja joukkueen peli kehittyy koko ajan. Lisäksi tietenkin maajoukkueen kannalta on tär- keää, että iso osa pelaajistamme pelaa Elitserienis- sä, eikä vain pelaa, vaan ovat hyvissä joukkueissa isoissa ja keskeisissä rooleissa. Saavat päivittäin harjoitella hyvissä olosuhteissa (halleissa) ja pelata seuratasollakin kovia otteluita maailman parhaita pelaajia vastaan. Toki samalla on sanottava, että ilolla olen seurannut Bandyliigan kehittymistä ja pelaaminen Suomen puolella antaa yhtälailla hy- vät mahdollisuudet pelata maajoukkueessa. Ilolla tervehdin myös LRK:n ja Torniolaisen jääpallon tulemisen takaisin kotimaiseen sarjaan. Joukkue ja monet sen pelaajat tuovat todella mielenkiin- toisen lisänsä sarjaan. Maajoukkueen toiminnan osalta valmennus tie- tenkin aina toivoisi lisää ja pidempiä yhteisiä tapahtumia, mutta olemassa olevien resurssien puitteissa nykyinen ohjelma on jo hyvällä tasol- la. Valmennuksen osalta olemme pyrkineet koko ajan kehittämään toimintaa joukkueen ja tieten- kin pelaajien kannalta itse suoritusta tukevaksi. Tapahtumien suunnittelussa ja organisoinnissa- kin pelaajat ovat aktiivisesti mukana, ohjelmista pyritään jättämään kaikki turha pois ja antamaan ”tilaa” pelaajien omalle ajalle. Videovalmennusta on viety Olli Mannisen ammattimaisella otteella koko ajan eteenpäin. Pystymme antamaan pa- lautetta sekä koko joukkueelle, että yksittäisille pelaajille. Pelaajat voivat yhdessä ”Olan” kanssa katsoa ja analysoida omaan suorittamistaan. Ot- teluiden aikana pelaajilla on Polar sykemittarit, joilla pelaajat itse ja tietenkin valmennus pystyy seuraamaan syketasoja ottelun aikana, sekä tie- tenkin suoritustason säilymistä. Kykyä pystyä ot- telun aikana saamaan itsestään irti maksimaalinen suoritus, pysymään riittävän korkeilla syketasoilla. Lisäksi MM-turnauksen aikana seurataan viiden pelaajan palautumista Firstbeat mittarien avulla. Lisäksi tapahtumien aikaista ruokailua General Manager rytmittää ja sopii majoituspaikan kanssa, sekä hoitaa välipaloista niin hotellissa kuin puku- kopissakin yhdessä huollon kanssa. Kaikki tähtää siis olemassa olevien resurssien puitteissa siihen, että pelaajat voivat suorittaa maksimaalisesti, sillä se on ainoa mikä riittää, kun vastassa ovat Ruotsi, Venäjä ja Kazakstan – kaikki enemmän tai vähem- män ammattilaisjoukkueita. Itse olen saanut seurata kansainvälistä jääpalloa nyt jo 30 vuoden ajan ja muutos on ollut valtavaa. Välineet ovat kehittyneet – luistimet ja mailat ovat aivan eri luokkaa kuin ”viime vuosisadalla”. Pelaa- jien fyysinen suorituskyky ja ennen kaikkea taito ovat lisääntyneet. Sen myötä myös joukkuepelaa- minen on muuttunut myös. Karvauspelaaminen alkaa alempaa – keskirajalta, koska kukaan ei uskalla enää jättää yhtään pelaajaa pallon yläpuo- lelle. Tämä on muokannut hyökkäyspelaamista suuntaan, jossa pallosta ei haluta luopua, vaan A-maajoukkue palannut mitalikantaan jos ajaudutaan ahtaaseen paikkaan, niin palataan taaksepäin. Pitämällä palloa omalla joukkueella tehdään samalla puolustamista - pallolla puolus- taminen – eli toteutetaan vanhaa totuutta, että vastustaja ei voi tehdä maalia, kun pallo on omalla joukkueella. Pelistä on tullut enemmän ”käsipal- lon” omaista, josta puolustava joukkue miehittää oman kaaren mahdollisimman monella (10) pe- laajalla ja hyökkäävä joukkue etsii tilaa kiertää tuo ”muuri” joko kiertämällä reunojen kautta rangais- tusalueelle tai sitten pääsemällä syöttämällä tai kul- jettamalla puolustuksen sisälle. Varoen kuitenkin menettämästä palloa ja antamasta vastustajalle vastahyökkäys mahdollisuutta. Hyökkäävä jouk- kue pyrkii liikuttelemaan puolustavaa joukkuetta poikittain tai toisaalta saamaan pysähtymään pai- koilleen, jolloin tila ”iskulle” löytyy. Suurin muutos kansainvälisesti on tietenkin ta- pahtunut olosuhteissa eli pelaamisessa hallissa. Olosuhteet ovat vakioidut, jää on pääosin hyvä, ei ole lunta, vettä, railoja – pelaajat voivat luottaa, että pallo pysyy mailan lavassa. Siinä isossa. Pystytään syöttämään jäätä pitkin, sekä kämmen- että rys- typuolelta. Pitkiä ilmasyöttöjä nähdään harvoin, niitä käytetään lähinnä purkamaan paineen alta pois. Sen sijaan suoraan luistelusta tapahtuvat 20-30m”flipit” ovat lisääntyneet ja ovat merkittävä osa huippujoukkueen pelaamista. Suomen osalta hallittomuus on tietenkin suuri haaste. Kansain- välisesti se tarkoittaa, että Ruotsi ja Venäjä eivät halua tulla pelaamaan maaotteluita ”ulos”, he ovat valmiit kyllä tulemaan Suomeen heti, kun meillä on tarjota halli. Seurajoukkueiden osalta se tar- koittaa syksyistä matkailua Ruotsiin ja tietenkin junioreille lyhyempiä kausia. Tarvitsemme HAL- LIN. Karrikoiden voi sanoa, että on kansi eri peliä: halli- ja ulkojääpallo. Vuosi 2018 on minulle itselleni monessa mielessä juhlavuosi. Aloitin jääpallon pelaamisenVastuksen junioreissa vuonna 1968 eli tulee 50 vuotta täyteen tämän lajin parissa. Aloitin valmentamisen vuonna 1983 JPS:ssä eli tulee täyteen 35 vuotta katkeama- tonta valmennusta, toki välillä juniori jääkiekossa. Lisäksi 2018 MM kisat ovat minulle 10. valmenta- jana, joista toki 1. kerran Jolkkosen Sepon apuval- mentaja ja 1. kerran Vironmaajoukkueen valmen- tajana. Lisäksi yhdet alle 19-vuotiaiden MM-kisat ja 4 kertaa entisten välivuosien ”Rossija” turnauk- sia. Siihen aikaan mahtuu monenlaista vaihetta ja muutosta, niin itsessäni kuin pelaajissakin. Oman muutokseni olen tiivistänyt kirjassanakin siitä, kun aloitin ja keskityin suuresti pelaajien fyysiseen suo- rituskykyyn (maksimaalinen hapenottokyky), siitä siirryin taidon korostamiseen (10 000h sääntö), siitä painottamaan joukkuetaktisuutta (pelikir- ja), sitten tuli ryhmädynamiikan vaihe (yhteiset kokemukset), jonka jälkeen ”heräsin” ja tajusin, että joukkuelajista huolimatta kyseessä on yksilöt – ihmiset – joihin minun pitää keskittyä. Unoh- tamatta toki noita muitakaan, mutta niistä ei ole hyötyä, jos en huomioi yksilöitä, pelaajia, ihmisiä. Nykypelaajat ovat ammattilaisia niin suoritusky- vyltään kuin asenteeltaankin, heillä on osaamista ja ymmärrystä, joka minun pitää saada joukkueen käyttöön. Ei niin, että minulla olisi tai edes pitäisi olla kaikkea osaamista ja ymmärrystä. Sen olen myös valmis myöntämään, minun ei edes pidä tai kannata ”näytellä” kaikki tietävää. Olemme myös määritelleet suomalaista valmen- nuslinjaa jääpallossa, jossa olemme nojanneet Olympiakomitean rakentamaan linjaan – miksi keksiä pyörää uudestaan. Eli pelaajan kehittymi- sen vaiheet juniorista huippupelaajaksi ovat: ILO– INNOSTUS – INTOHIMO, joita valmentajan tulee kehittää. Intohimo syttyy 15- ikävuoden jälkeen, jos sitä ennen on huolehdittu ilosta ja in- nostuksesta. Jääpallo onmyöhäisen kypsyyden laji, jossa kansanväliselle huipulle tullaan useimmin 23 ikävuoden jälkeen eli tärkeintä olisi saada urheilijat pysymään lajin parissa. Valmentajan keskeisiä osaamisalueita: urhei- luosaaminen, itsensä kehittämisen taidot, henkiset voimavarat ja vuorovaikutustaidot. Näillä valmen- taja keskittyy kehittämään urheilijan itsensä kehit- tämisen taitoja, lisäämään kuuluvuuden tunnetta lajiin ja seuraan, tukemaan ihmisenä kasvamista sekä lopuksi kehittymään pelaajana. Kuulumisen tunne pitää sisällään positiiviset koke- mukset, positiiviset ihmissuhteet ja halun kuulua ”yhteisöön”. Urheilijan itsensä kehittämisen taidat rakentuvat itsensä arviointitaidoista, itsetunte- muksesta, oppimaan oppimisen taidosta. Ihmi- senä kehittyminen taas rakentuu sisäisestä moti- vaatiosta, itseluottamuksesta, vastuullisuudesta, suoritustunteesta ja sosiaalisista taidoista. Urhei- lijan kehittyminen tapahtuu harjoittelun, levon, ravinnon ja elämän tapojen panostamisen kautta. Hyvää alkavaa jääpallokautta kaikille! t. Paavi